23.4.2017 Peppi Pitkätossu

Tämä runo on syntynyt siitä ihanasta tunteesta, jonka koin aina ko. elokuvaa/sarjaa katsottuani. Tunsin itseni vahvaksi kuten Peppikin. Minulla oli Pepin hevosen näköinen potkuhevonen, jolla viiletin pitkin puutarhaa ja välillä nostin sen käsivarteni päälle. Se tunne oli tosi voimakas, koska itsetuntoni oli isä ajanut tosi alas väkivaltaisuudellaan. Tuo hetki oli ihan minun omani eikä sitä kukaan minulta pystynyt riistämään pois. Siksi siitä nautin suunnattomasti. Koen vielä tänä päivänäkin vahvaa lämpöä sydämessä ajatellessa ko. leikkiäni. Tämä on XX maalaukseni.

Peppi Pitkätossu

PEPPI PITKÄTOSSU

Ratsastin hevosella valkealla
pilkullisella, pyörät alla.

Unelmoin maailman vahvimpana,
olemisesta Peppi Pitkätossuna.

Kotitaloa vauhdilla kiersin,
hevoseni käsille nostin.

Vai liekö se sittenkin todellista,
unelmasta tulikin totta?

Esteet olen jaksanut ylittää
vielä niitä on muillekin jakaa,
mutta niiden en anna väsyttää
tätä mieltä niin onnellista.

Se vahvuus ei löydy lihaksista
kuntosalilta taikka painoista.

Se löytyy kyllä ruumiista,
mutta paljon
suuremmasta paikasta.