Huhhuh, tätä luonnosteltaessa ja runoani lukiessa, uppouduin täysin siihen olotilaan, jossa lapsena olin. Elämäni ensimmäisen kerran minulle tuli mahdollisuus lausua jokin oma runo ääneen käydessäni Seinäjoen Järjestötalolla muutama päivä sitten moikkaamassa tuttuja. Jostain syystä siellä tuli tarve kahvipöydän ääressä lausua tämä runo. Sen aikana tunteet nousivat uudelleen pintaan. Siinä vaiheessa vasta ymmärsin miten vahvasta runosta olikaan kyse, kun sain palautteen kuuljoilta tuoreeltaan. Häkellyin niistä niin, että unohdin heitä siitä kiittää. Jokainen päättäköön itse miten tämän kokee. En tähän runoon osannut ajatella mitään muutakuin tuota R-kirjainta, joka ilmenee runossakin. Tein oivalluksen luonnostelun aikana millaisen R-kirjaimesta tulen maalaamaan. Siinä näkyvissä oleva ruoska kuvastaa yhdessä niitä kaikkia välineitä, joita isä käytti (hevosraippa, vyö tai koivunoksa), salama kertoo siitä kovasta kivusta, jonka jokainen sivallus sai aikaan ruumiissani ja pisara tietysti niitä kaikkia kyyneleitä, joita olen omissa oloissani vuodattanut, kun kaiken itkun piti isän pyynnostä sinä tilanteessa niellä.
KIERTEEN KATKAISU
R iistit
R yöstit
R aiskasit
pienen lapsen itsetunnon pohjamutiin.
Eikö mielessäsi ikinä käynyt
katkaista
jo monia sukupolvia
piinannutta kierrettä?
En ymmärrä
mitä tein niin väärin?
Missä omatuntosi oli?
Yritin niin monta kertaa
piiloutua portaiden alle
ymmärtää siellä pimeässä,
ihan yksinäni sitä
Miksi aina minuun kostit kaiken ja
miksi siskoni ja veljeni säästyivät?
Nyt aikuisena
edelleen pohdin samoja asioita
vaikka tiedän, että
sinä et osannut muuta tapaa.
Sait mallin omalta isältäsi,
joka kohteli sinua samoin.
Näitkö itseäsi minussa?
Onneksi
minä olen ollut sinua viisaampi.
Kierre on katkaistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti