4.7.2017 Hentous

Tätä maalausta aloin maalata innolla, kun hankin ihanan turkoosin värin ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun sitä pääsin käyttämään. Tämänkin teossa olin jossain ihmeellisessä olotilassa, omassa maailmassani, kun tämän tekemiseen ei mennyt kauaa. Sama fiilis on toistunut Kaksi joutsenta maalauksessa. Molemmat olen maalannut meidän kesäpaikallamme, josta on alempana oma postikorttimaalaus.

2.7.2017 Painting with no name

Tällä kertaa päätin haastaa itseni kokeilemaan ja tekemään ihan erilaista mihin olen tottunut. Maalasin ensin aluksi eri värejä alta ylöspäin ja ylhäältä alaspäin niin, että sekoittuvat maalauksen keskellä. Lopulta en ollutkaan lopputulokseen tyytyväinen ja mietin mitä sille tekisin. Aloin piirtää siveltimen toisella päällä maalaukseen kuvioita, mutta siihenkään en enää ollut tyytyväinen. Lopulta otin metallilastan ja aloin pyyhkimään maalia sillä pois aikomuksenani maalata sitten siihen pohjaan jotain muuta, mutta voila` olinkin taas "vahingossa" luonut jotain mitä en kykene toistamaan.

2.7.2017 Cars kellon maalaus

Pakko kirjoittaa myös tästä pojan (10 v) ensimmäisestä spreijauksestaan. Halusi oman Cars seinäkellon kehikon spreijata eri väriseksi. Kehikko oli punainen. Olimme mökillä ja haimme paikallisesta HH:sta tarvittavat maalit. Sen jälkeen poika toimi ihan itsenäisesti. Ainoa mitä kävi kysymässä oli se, että miten hän saisi sen kehikon roikkumaan jonnekin. Isänsä neuvoi siinä. Sen jälkeen oli alkanut spreijaamaan ja oli käyttänyt kahta väriä yhtä aikaa;  toisessa kädessä keltainen ja toisessa sininen maalitölkki. Lopputuloksesta tulikin upea, josta löytyi yllättäen myös väreinä oranssi ja vihreä. Kerroin pojalle miksi näin kävi ja oli siitä iloinen, että oppi samalla "vahingossa" jotain uutta väreistä.

16.5.2017 Valkovuokko - Anemone nemorosa

Tämänkin maalauksen aloitin tekemään viikkoja aiemmin. Lopulta sain tämän valmiiksi toukokuulla. Mallina käytin yhtä valokuvaa, jonka olin muutama vuosi sitten ottanut valkovuokosta. Siinä kuvassa tausta oli tosin ihan mustahko. Päätin omaan maalaukseeni tuoda lempiväriäni :)

15.5.2017 Summertime

Tämän maalauksen maalaamisen aloitin jo muutamia viikkoja sitten. Alunperin sain idean jostain youtube videosta , jolla opastettiin luomaan kukkarivistö kuvan etualalle. Maalaus jäi silti odottamaan takana näkyvien vuorten muokkaamista, kolmiulotteisuuden luomista. Sain tämän vihdoin eilen tehtyä valmiiksi. Nyt alkaa olla muutenkin kesä tuloillaan, kun tulevalle viikonlopulle on luvattu +20 astetta.

XXVI Summertime

14.5.2017 Joutsenet - uudestisyntynyt - newborn

XVII maalaus, Uudestisyntynyt - Newborn
Ensin syntyi maalaus, sitten vasta runo. Tämä maalaus syntyi pe-la välisenä yönä. Halusin kokeilla miten onnistuu maalaaminen ihan täydessä hiljaisuudessa. Olin tosi tyytyväinen. Koin ahaa-elämyksen myös siihen, kun olen yrittänyt miettiä miten osaisin piirtää joutsenen, niin tämän maalaamisen aikana huomasin, että ihan pelkistetty versiokin riittää. Tulen jatkossakin hyöryntämään tätä joutsenmallia.

Yön jälkeen maalaus oli ensin tämän näköinen, lopusta löydät lopullisen maalauksen

Yön jälkeinen luonnos

 
NEWBORN

No matter how hard
your life is
no mateer how easy
others life are

Just remember this
the lovely light
remember this
the beautiful sun which
makes everything blow

Let it sunshine
to your heart

let it bring energy
on your soul

let it grow inside of you
to the unbelievable power

then
you feel yourself
like a pure and brave
newborn

UUDESTISYNTYNYT

Vaikka elämä tuntuisi
miten vaikealta tahansa
vaikka muiden oma tuntuisi
miten helpolta

Muista aina
tämä ihana valo
ihana aurinko
joka saa
kaiken kukoistamaan

Anna sen paistaa
sydämeesi

anna sen tuoda energiaa
sisimpääsi

anna sen kasvaa
uskomattomalla voimalla
sisälläsi

Silloin
tunnet itsesi
puhtaaksi ja uljaaksi
kuin uudelleensyntyneeksi.

XVII maalaus Uudestisyntynyt - Newborn

1.5.2017 Mars ja Venus, uusi alku!

Tämä maalauksen piti alunperin olla Peiliin liittyvä, mutta jostain syystä tämän nimeksi tuli Mars ja Venus. Jos ajattelee sitä miten maailma syntyi, alkuräjähdyksestä, Marsista ja Venuksesta, niin eikös ne valitut sielunkumppanimmekin ole tavallaan meille meidän peilikuviamme.

PEILI
Miten kertoa sen taitaa, 

miten olon sait helpottamaan, 

ystävät kun näkemään auttaa 

omia uusia mahdollisuuksia,
kehittää sisintään, 

parempaan minään.

Paljon olen auttanut hädässä ja iloissa. 

Samoja sanoja sanonut ja totuuksia laukonut.
Mutta itse en ole niitä osannut elämääni soveltaa.
Voi kuinka hyvältä tuntuukaan, 

kun omat neuvot palautetaan

ymmärtää niiden merkityksen

ihan uudella tavalla. 

Videopätkä samasta taulusta

30.4.2017 Junakolari

Tämä kuva vie ajatukset tosi kauas, ajankohtaan, jota en ikinä elämäni aikana unohda. 11.2.1981. Kuva löytyi äitini valokuvakansiosta, kuvaajaa en tiedä. Tämä kuva on kuvattu sen jälkeen, kun auto on saatu siirrettyä junan kiskoilta tasaiselle maalle, jotta juna pääsi jatkamaan matkaansa. Istuin tuolla takapenkillä, kuskin takana.

Olin tuolloin 10 vuotias, samanikäinen kuin nuorimmaiseni tällä hetkellä. Jos nyt ajattelen, että hän joutuisi kokemaan saman asian, niin ihan värisyttää, koska sitä ei toivoisi kenellekään, saati omalle lapselle. Yritin saada tähän maalaukseen sitä pakokauhun tunnetta, jota tuossa tilanteessa koin, kun juna läheni lähestymistään (hakkasin ikkunaa), mutta en osaa vielä vangita sellaista, niin voimakasta tunnetta, siveltimen kautta paperille, ehkä sitten joskus vielä maalaan tämän uudelleen.
Autossa istui minun lisäkseni äiti kuljettajan paikalla ja isosiskoni apukuskin paikalla. Siskoni käpertyi jalkatilaan, jotta ei lentäisi autosta pihalle ja juuri ennen törmäämistä äiti käski minun siirtymään lähemmäs keskikonsolia takapenkillä. Jos juna olisi törmäyksessä heittänyt automme sivuun, niin en olisi takuulla selvinnyt, koska siihen aikaan ei ollut vielä turvavöitä takana. Koko junakolarikertomus löytyy kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ. Kirjoitin kolarista myös oman runon jo vuosia sitten.

RUKOUKSEN VOIMA

 Saanko tämän todella?
Iloisna rutistan äidin kaulaa.
Kädessäin pidän,
5 markan rahaa.

Siskoa töihin
lähdimme viemään,
kauppaan siivoamaan
ja pois tuomaan.

Päivällä oli satanut
kevyttä lunta,
jäisen pinnan päälle
tutulle kotikadulle.

Rautatielle tultuamme
pitoa ei renkaillamme.

Juna jo vauhdilla
viiletti tuutaten
mutkan takaa
kohta rysähtäen.

Paljoa ei ehtinyt,
miettiä aikaa tulevaa,
ei menneisyyttä,
ihmisiä rakkaita.

Käteni ristin kuin
pyhäkoulussa opetettiin,
ääneen huusin:

Autathan Jumala
meidät kaikki,
tästä selviämään!

Kuin onnenkaupalla,
selvisimme,
suuremmitta kolhuitta,
rusentuneesta autosta.

Auto vain luisui,
junan edessä,
jäisillä raiteilla,
kitkatta sen keulassa

Tarkoituksena
ei kai ollut

meidän vielä lähteä. 

Maalaus 29.4.2017, Junakolari

1.5.2017 Tunkeilija ja Pisara

Tähän aiheeseen on ensin syntynyt nämä kaksi runoa ja vasta sitten maalaukset. Runot olen tehnyt kirjoittanut Rakkausrunot.fi sivustolle 21.11.2015. Minulla todettiin melanooma lokakuun alussa ja jouduin uusintaoperaatioon sairaalaan, koska luomissa olleet melanoomat vaativat lisäleikkauksen niiden poistamiseksi.

TUNKEILIJA

Aluksi olit vain kaukainen sukulainen
ei toivottu
kammottava
tuntematon
kunnes raotit kotini ovea
tunkeuduit odottamatta
enkä edes ehtinyt
hakaa sulkea

XVI Maalaus, Tunkeilija, 1.5.2017

Lisäoperoinnissa poistetuista paloista otettiin taas uudet näytteet ja niiden vastauksia joutui odottamaan uudet neljä viikkoa. Se oli suoraan sanoen ihan pisarakidutusta ja sen johdosta syntyi tuo toinen runo ja maalaus.

TOISET NELJÄ VIIKKOA

Montako kertaa
pitää vielä kestää
tätä pisarakidutusta

jokainen jolle
selkäni käännän
tietää vastauksen
                
monta

XXII Maalaus, Pisara, 30.4.2017

23.4.2017 Peppi Pitkätossu

Tämä runo on syntynyt siitä ihanasta tunteesta, jonka koin aina ko. elokuvaa/sarjaa katsottuani. Tunsin itseni vahvaksi kuten Peppikin. Minulla oli Pepin hevosen näköinen potkuhevonen, jolla viiletin pitkin puutarhaa ja välillä nostin sen käsivarteni päälle. Se tunne oli tosi voimakas, koska itsetuntoni oli isä ajanut tosi alas väkivaltaisuudellaan. Tuo hetki oli ihan minun omani eikä sitä kukaan minulta pystynyt riistämään pois. Siksi siitä nautin suunnattomasti. Koen vielä tänä päivänäkin vahvaa lämpöä sydämessä ajatellessa ko. leikkiäni. Tämä on XX maalaukseni.

Peppi Pitkätossu

PEPPI PITKÄTOSSU

Ratsastin hevosella valkealla
pilkullisella, pyörät alla.

Unelmoin maailman vahvimpana,
olemisesta Peppi Pitkätossuna.

Kotitaloa vauhdilla kiersin,
hevoseni käsille nostin.

Vai liekö se sittenkin todellista,
unelmasta tulikin totta?

Esteet olen jaksanut ylittää
vielä niitä on muillekin jakaa,
mutta niiden en anna väsyttää
tätä mieltä niin onnellista.

Se vahvuus ei löydy lihaksista
kuntosalilta taikka painoista.

Se löytyy kyllä ruumiista,
mutta paljon
suuremmasta paikasta.

22.4.2017 Enkeleille kiitos!

Tätä maalausta tehdessä lopputulos piti olla ihan toisenlainen. Aloin alunperin maalaamaan taulua, jossa nostan käsivarsilleni Peppi Pitkätossun potkuhevosta, joka minulla oli lapsena. Ensin maalasin taustan, johon halusin suosikkivärejäni pinkkiä ja violettia. Kun maalaus tuli siihen vaiheeseen, että mun piti pitää taukoa, jotta maali kuivuisi, niin päätin sen nostaa telineeltä maahan kuivumaan ja sillä aikaa päätin R-kirjain maalaukseen tehdä signeerauksen. Kun myöhemmin illalla nostin maalauksen takaisin telineelle, niin se meni siihen vahingossa nurinpäin. Siinä vaiheessa vasta huomasin mitä siinä näkyi ja päätin kysellä myös fb-profiilissani muilta mitä he näkevät siinä. Muutkin näkivät samoja hahmoja kuin minäkin, joten tästä tulikin sitten ihan toiseen runoon liittyvä maalaus. Tämä runo on nyt sitten omistettu minun ihanalle miehelleni, jonka kanssa juhlimme tänä vuonna 10-vuotista hääpäiväämme. Tämä runo on syntynyt lähes heti tapaamisemme jälkeen.

Enkeleille kiitos!

ENKELEILLE KIITOS!

Monia vuosia
Sinua olen etsinyt.

Tavannut vääriä ihmisiä
jotta elämääni löytäisit.

Silti, jokainen on ollut
omalla tavallaan opettavainen.

Ilman niitä, kun
en olisi viisastunut.

Kirjoitin runon Sinusta
toiveesta, siitä Oikeasta.

Osoitin sen enkeleille
viemään sen perille.

Ylihuomisin, sanoit Hei,
tanssittiin, juteltiin
ihan kuin itsellemme
ei tuntemattomille.

Vierestä ollaan
elämää tahoillamme taivallettu.
Silti ei aiemmin
kertaakaan tavattu.

Ihan kuin ennalta olisi
pitkät ja mutkaiset tiemme määrätty
jotta ymmärtäisimme kaiken,
kun vihdoin tapaisimme.

Ymmärrämme, todella!

23.4.2017 Kierteen katkaisu

Huhhuh, tätä luonnosteltaessa ja runoani lukiessa, uppouduin täysin siihen olotilaan, jossa lapsena olin. Elämäni ensimmäisen kerran minulle tuli mahdollisuus lausua jokin oma runo ääneen käydessäni Seinäjoen Järjestötalolla muutama päivä sitten moikkaamassa tuttuja. Jostain syystä siellä tuli tarve kahvipöydän ääressä lausua tämä runo. Sen aikana tunteet nousivat uudelleen pintaan. Siinä vaiheessa vasta ymmärsin miten vahvasta runosta olikaan kyse, kun sain palautteen kuuljoilta tuoreeltaan. Häkellyin niistä niin, että unohdin heitä siitä kiittää.  Jokainen päättäköön itse miten tämän kokee. En tähän runoon osannut ajatella mitään muutakuin tuota R-kirjainta, joka ilmenee runossakin. Tein oivalluksen luonnostelun aikana millaisen R-kirjaimesta tulen maalaamaan. Siinä näkyvissä oleva ruoska kuvastaa yhdessä niitä kaikkia välineitä, joita isä käytti (hevosraippa, vyö tai koivunoksa), salama kertoo siitä kovasta kivusta, jonka jokainen sivallus sai aikaan ruumiissani ja pisara tietysti niitä kaikkia kyyneleitä, joita olen omissa oloissani vuodattanut, kun kaiken itkun piti isän pyynnostä sinä tilanteessa niellä.

KIERTEEN KATKAISU

Millä oikeudella

R  iistit
     R  yöstit
          R  aiskasit

pienen lapsen itsetunnon pohjamutiin.

Eikö mielessäsi ikinä käynyt
katkaista
jo monia sukupolvia
piinannutta kierrettä?

En ymmärrä
mitä tein niin väärin?

Missä omatuntosi oli?

Yritin niin monta kertaa
piiloutua portaiden alle
ymmärtää siellä pimeässä,
ihan yksinäni sitä

Miksi aina minuun kostit kaiken ja
  miksi siskoni ja veljeni säästyivät?

Nyt aikuisena
edelleen pohdin samoja asioita
vaikka tiedän, että
sinä et osannut muuta tapaa.

Sait mallin omalta isältäsi,
joka kohteli sinua samoin.

Näitkö itseäsi minussa?

Onneksi
minä olen ollut sinua viisaampi.

Kierre on katkaistu.

22.4.2017 Cygnus - Joutsen

Olin suunnitellut tekeväni sellaisen maalauksen, jossa olisi tähdenlento, mutta googlaillessani tähdenlentoa päädyin katsomaan yhtä kuvaa, jossa oli Joutsen tähtikuvio, joka esiintyy vain pohjoisella pallonpuoliskolla ja näkyy parhaiten elokuussa klo 18 jälkeen. Niimpä sitten päädyin maalaamaan ko. tähtikuviota. Tavallaan siinäkin on kyse lennosta, mutta toisenlaisesta. Joutsenet ovat minulle tärkeitä, joten siitäkin syystä valitsin tämän aiheen. Ehkä myöhemmin lisään sen tähdenlennonkin tähän. 

Tähdenlento Cygnus Joutsen

TÄHDENLENTO 

Katselen taivaalle pimenevään,
jossain kirkkaan tähden nään.

Samaistun tähteen ja 

sieltä maailmaa 

katselen, toivoen, 

että voin tuoda,

jollekin,

joka hetkellä lennon,

muistaa sydämeensä toivoa,

Ihanan Onnen.

21.4.2017 Kurkistus

Tämän maalauksen muisto iski aika kovaa, mutta luonnostelin sen jo etukäteen, joten sen maalaaminen oli aika helpohkoa. Tosin siitä ei ihan sellainen tullut mitä luonnostelin. Luonnoksessa oli vain henkilö ko. asennossaan, mutta lisäsin avaimenreiän, koska olin aika usein yhdessä tilassa piilossa, näissä vastaavissa tunnelmissa. Tämä maalaus saa jatkoa R-kirjaimesta, joka liittyy Kierteen katkaisu -runoon. Tähän Kurkistus -maalaukseen liittyy myös runo. Tällä välin on myös varmistunut se, että minulta on tulossa ihka eka oma runokirja ulos myöhemmin tänä vuonna. Nämä maalaukset löytyvät runojen kera myös sieltä. Siitä sitten myöhempänä ajankohtana enemmän infoa. Tämä on XVI maalaukseni.

KURKISTUS 

Tunnetko
maan vetovoiman

tunnetko
miten se kutsuu

koskettamaan
kyykistymään
purkautumaan

Näetkö

taivaan lumon

Näetkö
miten se janoaa
huutoa:

Auttakaa!
Tehkää mitä vain!
Opettakaa,
vaikka kantapään kautta
loppuelämän kulkemaan

jotta

löydän tieni

Kotiin!

8.4.2017 Pohjantähti

Tämä maalaus syntyi ihan hetken mielijohteesta. Aluksi siinä ei ollut tuota tähteä, Pohjantähteä. Vaikka sainkin siinä tilanteessa tämän valmiiksi, niin edelleen minusta tuntuu, että se ei ole valmis. Ehkä palaan tätä parantelemaan joskus myöhemmin. Joka tapauksessa tämä oli minun XIVmaalaukseni.

Pohjantähti

Tässä vaiheessa en osaa tähän tämän enempää kertoa mitään. Jatkan sitten myöhemmin, jos tätä parantelen.

19.3.2017 Sielun värit

Aloin ensin maalata omilla tutuilla mieliväreillä ja siitä tuli ensin tällainen maalaus lehdistä, jonka maalasin 19.3.2017.  En ollut siihen täysin tyytyväinen, joten laitoin sen sivuun odottamaan uutta inspiraatiota. Se katseli monia kertoja minua lattianrajasta ja ihastelin siinä olevia värejä. Kai sain niistä jotenkin uutta intoa eli ei sitä turhaan tullut maalattua. Nuo viistossa olevat raidat eivät ole siveltimen jäljiltä vaan ikkunan sälekaihtimien ja auringonvalon aikaansaamia varjoja.

Untuvikkojen synty

Muutaman tunnin kuluttua nostin Lehdet-maalauksen uudelleen telineelle, mutta pystysuoraan. Tämä oli ensimmäinen maalaukseni, johon aioin lisäillä mustaa ja kokeilla hälventää sen tummuutta lisäämällä sen ihan viereen valkoista, jolloin siitä tuli harmaan eri sävyjä. Yhtäkkiä huomasin maalaavani sulkia/höyheniä maalaukseen. Rakastan höyheniä ja ilhadun, kun löydän niitä kadulta tai milloin mistäkin. Tämä maalaus on syntynyt ihan kuin jotain kanavaa pitkin, koska olin tällöin jossain ihmeellisessä olotilassa. Aloin kuunnella maalaamisen aikana meditaatiomusiikkia Spotifysta nappikuulokkeilla. Olin siis niin läsnä maalaamisessa kuin vain voi olla. Koko ympärillä oleva maailma kaikkosi saman tien. Omasta mielestäni tämä on paras maalaukseni tähän astisista. Annoin tämän maalauksen parhaimmalle ystävälleni 40-vuotis lahjaksi.

Rakastan tässä maalauksessa olevia värejä yli kaiken. Siksi nimesin tämän Sielun värit -nimiseksi.

Untuvikot

Kauan odotin
tätä hetkeä, löytöä
kohtaamista yllättävää
luonnon helmasta.
Kun se vihdoin tapahtui
muutama vuosi sitten
tiesin, minua
on kuunneltu.
Sitä en tiennyt
enkä aavistanut
että ne joskus
päätyvät taululle
minun ohjaamin siveltimin.

5.3.2017 Painting with no name

Tämän maalaaminen oli tuskaisempaa kuin aurinkokellon. Yritin liikaa toistaa samaa kuin ko. taulussa; kaarevia muotoja, erilaisia kulmikkaita muotoja ja samoja värejä. Ilmankos luovuus tuntui pysähtyneeltä. Kun laitoin siveltimet hetkeksi pois käsistä niin oikea suunta vähitellen alkoi löytymään. Lopputulos on ainakin tässä vaiheessa ihan mukiinmenevä. Vuoden päästä olen varmaan ihan eri mieltä, kun kokemusta on hieman enemmän karttunut.

Mikä nimeksi?

Jostain syystä en ole löytänyt tälle taululle sopivaa nimeä. Olisiko sinulla siihen antaa jokin ehdotus?

XI maalaus

8.4.2017 Pelossa

Maalaus nro XIII Pelossa

Alun perin tein tähän ihan toisenlaisen maalauksen. Halusin kokeilla sinisen värin maalaamista ja huomasin yhtäkkiä katselevani vähän kuin Liisa Ihmemaassa taulua. Se kertoi hyvin siitä olotilastani, jossa elän edelleen. Taidemaailma kiehtoo tosi syvästi ja joka hetki löytyy jotain uutta ja ihmeellistä. Jostain syystä tämän maalauksen piti maalata, että uskallan avata silmät kaikelle ihmettelylle ja uskallan pysähtyä matkallani kaikkea pieniäkin asioita ihmettelemään. Uskallan antaa mielikuvitukselle vallan. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan tällä saralla, mutta sydän täynnä tarmoa ja iloa mennään eteenpäin.

Liisa Ihmemaassa

Tein tuon Liisa Ihmemaassa maalauksen jo 2.3.2017, mutta en halunnut sitä jättää sellaiseksi, vaikka siihen maalasin rakkaan perhosenkin. Taulusta halusin silti säästää vain tuon täysikuun, jota parantelin uuteen maalaukseeni. Tosin siinä menin tosi syvälle lapsuuteen. Ehkä juuri tuon Liisa Ihmemaassa taulun myötä syntyneen sanoman vuoksi uskalsin avata oven myös satuttavimpiin lapsuuden asioihin. Asia ilmenee paremmin runojen ja tulevien maalausten muodossa.

Pelossa

Tervetuloa matkalle menneisyyteen, minun lapsuuteeni.

PELOSSA

Pyöräillessä kotiin johtavaa hiekkatietä
isot kivet sinkoilevat kilpaa vuoronperään
pyöränkumin ja maa-aineksen puserruksista
milloin mitäkin kohti.

Jossain taustalla pöllö huhuilee ja
yksittäisen auton ääni kantautuu
joen toiselta puolelta,
korviin saakka.

Kaiken tämän keskellä
havahdun ääneen,
joka tuntuu siltä kuin
joku huohottaisi niskaan
vaikka en edes polje kovaa vauhtia.

Kädet ja jalat alkavat vapista
niin, että koko mummiska heiluu
mitä lähemmäksi kotia saavun.

Tekisi mieli loppumatka kävelyttää
viivytellä tahallaan, yrittää
väistää väistämätöntä

Valot palavat pohjalaistalon joka ikkunassa
kumpa tietäisin
missä niistä isä on.

2.3.2017 Aurinkokello, 10. maalaukseni

Kokeilin maalata erilaiselle canvasille, jolle normaalisti. Valitsin 50 x 100 cm kokoisen pohjan. Sille olikin yllättävän helppo maalata. Maalaaminen tuntui maistuvan ja ideoita pulppusi päähän. Päätin kokeilla lisäillä viivoja ja kaaria kuvaan. Siitä sitten tulikin ihan onnistunut maalaus.

Tämän maalaamisen aloitin jo eilen ja tänään vain viimeistelin taulun reunat. Istahdin sen eteen, kun alkoi tuntumaan siltä, että siihen saisi tehtyä runon heti perään. Nimikin tuli heti mieleeni: Aurinkokello. Siitä sain aasinsillan siihen maisemaan, jossa monet kerrat olen luottamustehtävieni vuoksi vieraillut eli Majvikin hotelli- ja kongressikeskuksessa, Kirkkonummella.

Kaikki runossa mainitut asiat olen kokenut. Tunnistatko tuon linnun, joka runossani esiintyy?

X maalaus, Aurinkokello, koko 50x100 cm

AURINKOKELLO

Korkean ja jyrkän mäen laella
aurinkokellon mailla
kiemurtelevan tien päässä
kohoaa jykevä
kymmeniä vuosia vanha
kellertävä jugendlinna.

Sen rinteet ovat kesän korvalla
täynnä nuppuisia valkovuokkoja
kotkansiipien koukeroisia ja
muita vehreyden alkuja.

Matkalla linnan maille
lehvikosta kuuluu kummia
joku musta ja oranssinokkainen
kauhoo kuivuneiden lehtien seasta
herkullisia makupaloja itselleen.

Pian on aika, laululle
Pian on aika, aurinkokellolle

12.2.2017 Kanavat avautumassa - Vierellä kulkeva merienkeli & Sydänilo

Edellisestä postauksesta ehti kuluakin aikaa, kun muut asiat ovat vieneet aikaa. On tullut myös sairasteltua, että ei ole päässyt tapaamisiinkaan. Aloin myös huomata, että viime kerroilla ei oikein enää maalausintoa riittänyt ryhmässä ollessa, mutta kotona maalatessa sitä riittää. Päätin jatkaa maalaamista vain kotioloissa.

Vierellä kulkeva merienkeli

Tämä Vierellä kulkeva merienkeli -maalaus syntyi ihan sattumalta. Aloin ensin maalaamaan meren laineita, jonka jälkeen totesin, että se ei olekaan mun juttu. Sitten  kokeilin lisätä pinkkiä väriä sinne tänne. En ollut siihenkään tyytyväinen.

Tästä VIII maalaus alkoi...

VIII maalaukseni Vierellä kulkeva merienkeli 26.1.2017. 50x61 cm. Myynnissä!

Annoin lopulta vaiston viedä ja valita värejä. Jostain syystä keltainen otti taas voiton ja aloin sitä lisäämään, tällä kertaa reunoilta keskelle päin. Siitä tuli muuten hyvä, mutta se pinkki ja tuo keltainen eivät oikein sopineetkaan yhteen jotin otin valkoista peittääkseni ne. Jossain vaiheessa sitä lisäillessäni huomasin, että siihen alkaakin hahmottua enkelin kuva. Niimpä aloin enemmän ja enemmän lisäämään kulmia kohti "säteitä". Lopuksi viimeistelin työn lisäämällä kirkkaampaa keltaista ja nimesin sen Vierellä kulkevaksi merienkeliksi. Tämä maalaus on myynnissä.

Sanan voimaa 

Sain jokin aika sitten iloisen pyynnön yhdeltä ystävältäni, joka maalailee myös. Hän tarvitsi värikkäitä tauluja omalle toimipaikalleen siksi aikaa, kun hänen omat taulunsa ovat näyttelyssä eli helmikuun ajaksi. Tykästyi värien vuoksi tauluihini ja niimpä sovimme ajan milloin niitä sinne vien näytille. Ihan huikee fiilis, kun sai niitä heti esille jonnekin. Kiitos Annet ja Graalion Oy:n toimitilat. Tuli myös käytyä heidän tiloissaan järjestetyssä Sanojen voima tilaisuudessa, jossa oli paikalla kirjailijoita. Minä kun olen kirjoitellut runoja, tarinoita ja jopa laulun sanojakin jo 2004 vuodesta lähtien Onnen oksa nimellä rakkausrunot -sivustolla. Haaveenani on saada niitä joskus ihan kirjaksi asti. Paikalla oli myös yksi pienkustantamon edustaja. Aika näyttää saanko siltäkin suunnalta jonkun tuotoksen ulos. Sieltä lähtiessäni, jo autoa ajaessa, alkoi runosuoni sykkimään, kun istuin oman Graalin malja maalaukseni edessä koko illan. Minulla on kännykässä äänitysohjelma ja kun minulle tulee tunne, että nyt alkaa suoni sykkimään, laitan äänityksen päälle ja alan sanella sanoja niihin sen kummemmin kiinnittämättä huomiota. Sitten ne puran siitä äänitteestä runon muotoon koneelle. Tässä yksi sillä tavoin syntynyt runo. Ja siihen liittyvä maalaus löytyy TÄÄLTÄ.

GRAALIN MALJA

Kiemurteleva tie
kohti valkeaa palatsia
ilmavassa unikuvassa
odotti isot ovet avoinna.

Ovensuussa näkyi
maljoja rivissä.

Vasemmalla leikkiviä lapsia
riehakkaina, silti
lupa oli mennä vain eteenpäin.

Siemauksen jälkeen
edessä valintoja, ovia
joista
vasemmalla oleva
voimakkain.

Siellä odotti kaksi
viisasta
ylhäistä ylevää miestä
kuin jotain hallitsijoita
tai muuta sellaista.


Sain luvan,
en tiedä mille.

Käännyin
siihen isoon
iloa pursuavaan saliin
jossa oli leikkiviä lapsia.

Yhdellä sermillä
oli monia maalauksia.

Hetken ajattelin - lähden pois
mutta jokin pakotti
palaamaan maalausten luo.

Vasta niitä katsottuani - heräsin.

3.2.2017

Sydäniloa

Tätä maalausta maalailin 2-3 krt kurssilla, mutta jostain syystä innostus ei ollut sellaista, että olisin ollut siihen tyytyväinen ja saanut sen siellä valmiiksi. Lopulta tänään päätin tätä jatkaa ja tässä on lopputulos, johon olen itsekin tyytyväinen. Tässäkin oli vähän samaa prosessia kuin edellisessä. Annoin vain vaiston viedä ja lopulya koko taulu kääntyi vaakatasoon. Alunperin oli pystyasennossa. Vihreää väriä ei ollut kuin ihan nimeksi alkuperäisessä. Sillä halusin tuoda tähän ns. uusia alkuja ja energiaa. Tumman violetin päälle lisäilin vaalempaa violettia, jotta sen saisin kirkkaammaksi. Jossain vaiheessa huomasin tekeväni pyöreämpiä liikkeitä ja niin syntyi nuo kaksi sydäntä. Tosin niitä sydämiä löytyy täältä useampia, kun sitä aloin jatsomaan tarkemmin. En ollut kaikista edes tietoinen. Myös yhden hepokatin sinne olin osannut maalata, tietämättäni. Ae, että tää on sitten ihanaa puuhaa, kun yhtään ei tiedä millainen lopputulos tulee olemaan, kun siveltimen käteensä ottaa.

IX maalaukseni Sydänilo, 12.2.2017, 100x80 cm. Myynnissä!